Taksilla keskustaan ja takaisin. Kävin vähän tarkastamassa paikallista elämää keskustan ahtailla kaduilla. Noin puolen tunnin etsimisen jälkeen löysin keskiluokan kukkarolle tarkoitetun kahvilan. Keskiluokalla tarkoitan sellaista paikkaa, jossa ei ole tungosta, koska ihmiset menevät mieluummin halpoihin paikkoihin. Itselläni ei ollut halua ahtautua miniläppärini kanssa halvempaan putiikkiin, vaan halusin istahtaa hetkeksi omaan pöytään ja hengähtää tungoksen keskellä. Kahvila oli pramea, mutta hinnat suhteellisen edullisia: Cappuchino, jonka tilasin, maksoi 25RMB ja kun tilasin toisen, sain sen 15 yuaniin. Mukavaa oli rentoutua hetkeksi kiireiltä ja vaihtaa kuulumisia Suomen päähän – kahvilassa oli langaton verkkoyhteys asiakkaille.

Huomasin myös samalla, että monet sosiaalisivustot oli estetty. Yritin etsiä välityspalvelinta, mutta se on hankalaa, kun ei tiedä, mikä portti on auki ja mikä ei. En sitä sitten sen enempää yrittänyt, vaan tyydyin kohtalooni ilman Messengeriä ja Facebookia. IRC kuitenkin toimi – mikä onni, sillä suurin osa suomalaisista ystävistäni käyttää sitä. Kävin myös samalla lukemassa vähän uutisia ja pari tuntia siinä kahvilassa istuttuani läksin menemään hämärtyvään iltaan.

Kello oli kuuden maissa ja siihen aikaan on aika hankalaa löytää vapaata taksia. Pieni länsimaalainen ryhmä oli myös vähän matkan päässä samassa tilanteessa. Heistä yksi lähti minua kohti, ja ohittaessaan sanoi vain että: ”Bye bye”, ja otti taksin nenäni edestä. Edelleen seisoin paikoillani melkein keskellä tietä ja pimeät taksit tööttäilivät ja huutelivat ”gweilou, gweilou” (länkkäri, länkkäri). Olin kuitenkin aiemmista kokemuksistani viisaampi ja jaksoin odottaa taksin tuloon.

Takaisin kämpälle tultuani huomasin, että neloskanava näkyi jälleen. Ihmettelin hetken, että miksei se ole englanniksi, joten kääntelin kanavia. Kaikilla kanavilla näkyi nyt sama kanava, eli nähtävästi talomestareiden mestarillinen ammattitaito oli taas osunut nappiin: Teeveestä näkyi kuva nyt, mutta vain yksi kanava. Pitää kyllä huomenna aamulla käydä sanomassa, että mitäs peliä tämä on.

Vähän on huono olo ja paikat kipeinä sängyn kovuuden takia, mutta en valita. Onhan minulla ilmainen katto pääni päällä. Saa nyt nähdä, että kuinka kauan.

 

Noottia:

Cappucchinoissa on yhtä paljon kofeiinia, kuin Venäjällä, eli todella paljon. Ei oikein tällainen suomalainen vatsa vielä kestä tällaisia määriä kofeiinia, joten ei ihme, että kiertää vatsassa, jalat vispaavat ja kädet tärisevät. Seuraavan kerran täytyy ottaa tavallinen amerikkalainen paahto, ellei siinäkin sitten ole yhtä valtavia määriä piristettä mukana. Katsotaan sitten.