Shanghai, Idän suuri omena. Laskeutuminen sateiseen Shanghaihin onnistui mukavasti. Pudongin kenttä oli karua nähtävää kaikesta uutuudestaan huolimatta. Tuli ihan mieleen reissu Pietariin. Hajut, näyt ja kiillotetut marmorilaatat olivat kuin suoraan ensimmäisestä kontaktistani Pietariin. Sisään mennessäni jouduih hieman laskemaan luikuria tulliviranomaisille, kun kyselivät miksen ollut laittanut osoitettani maahantulopaperiin. Sanoin heille, että aion etsiä omatoimisesti hostellin kaupungin keskustasta ja liikkua Suzhoun ja Shanghain välillä.

Tosiasiassahan en aio ainakaan juuri nyt mennä keskustaan hakemaan minkäänlaista majoitusta, koska olen matkalla Suzhoun kaupunkiin. Herra Hui tuli kentälle vastaan, niin kuin lupasi. Maksoi vielä bussilipunkin, tosin jouduin sitten maksamaan hänelle 84RMB, jonka hän sanoi James Zhoun korvaavan, kun pääsen Suzhouhun.

Bussin kyydissä siis ja olen varma, että jos joku osaa ajaa autoa Shanghaissa, hän osaa ajaa missä vain. Liikenne on yhtä hullunmyllyä: kukaan ei aja kaistojen sisällä, odota, että valot vaihtuvat, tai käytä edes vilkkua. Töötti ja jarru ovat kyllä kovassa käytössä. Katselen paraikaa ihmetellen miten neljän kaistan päätiellä käytetään kuutta kaistaa! Kummallinen maa tämä Kiina.

Viereeni istui kiinalainen nuorehko poika (vaikka ei näistä tiedä, kaikki näyttävät joko liian vanhoilta tai liian nuorilta) joka puhui huonosti englantia, mutta sain kuitenkin selvitettyä, että tämä bussini tosiaan menee Suzhouhun ja että hän tekee työkseen naisten vaatteita. Mukavaa reissua sinänsä, Kiinassa bussiliput ovat paikkalippuja, eivätkä bussit täyty aivan täpösen täyteen. Toivon samalla, että kuten hra Hui lupasi, hra Zhou on Suzhoussa vastassa, kun tämä bussini n. kahden tunnin päästä sinne täältä ruuhkan keskeltä itsensä vääntää. Mikäli ei, niin hra Hui antoi varmuuden vuoksi osoitteen, ja käski tilata taksin.